Säännöt ovat seuraavat:
a) kiittää haasteen antajaa: Kiitoskiitos! (:
b) nämä blogit haastoin mukaan: Saanko olla tylsä ja ärsyttävä ja haastaa mukaan kaikki, jotka tätä tällä hetkellä lukevat?
c) ilmoittaa näille kahdeksalle haasteesta
d) kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.
Kahdeksan satunnaista asiaa Palikkaratsastajasta
Hei, olen Milla. Kerron nyt kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni. Asiat eivät liity blogin aihepiiriin, olen siitä pahoillani.
Ensimmäinen satunnainen asia on se, että
olen (naurettavan?) kiinnostunut biologiasta. Etenkin koulun kurssit ovat olleet aivan uskomattoman mielenkiintoisia! Osasyy tähän pakkomielteeseeni on upean innostava bilsanopettajani, joka suorastaan repäisee mukanaan biologian ihmeelliseen maailmaan... :D
Kirjoitin biologian nyt syksyllä, ja panikoin kirjoituksia jo keväällä. Kesä menikin lähes päivittäin lukiessa, monta tuntia päivässä... Kirjoituksissa kuusi tuntia loppui täysin kesken, toiset samanlaiset niin olisin voinut saada kaiken aivovuodon mahtumaan konsepteille?
Tästä pääsenkin sujuvasti seuraavaan satunnaiseen asiaan.
Tekstin tiivistäminen ja järkevästi rajatun aihepiirin omaavan tekstin tuottaminen on minulle ellei mahdotonta, niin ainakin haastavaa. Blogia aiemmin lukeneet ovat ihan varmasti huomanneet, että lyhyet, selkokieliset lauseet ja epäpoukkoilevat, toisinsa kytkeytyneet ajatussillat ovat harvinaisia. Kirjoittamisen aloittaminen on tuskaa, mutta kun pääsen vauhtiin niin sitä ei vähällä lopetetakaan. Blogikirjoituksissakin tykkään selittää asiat monta kertaa vain eri kantilta, lisätä tuonne ja tänne vähän esimerkkejä ja lopulta tekstistä saa kaivaa sen olennaisen sanoman kaivurilla.
Kolmas satunnainen asia itsestäni:
Järjestän itselleni stressiä asiasta kuin asiasta. Jos stressitaso ei ole tarpeeksi korkealla, jätän pari asiaa viime tippaan ja sysäydyn oravanpyörään jossa ensimmäiset asiat vievät aikaa seuraavien asioiden suorittamiselta ja siinä välillä vielä sovin itselleni lisää tekemistä. Aina on muka liian kiire ja liikaa tekemistä. Ja silti löydän aina kahdenkeskeistä minä ja Facebook -laatuaikaa.
Neljännen satunnaisen asian tietää jokainen joka vähänkään on lukenut blogiani.
Olen superyli-itsekriittinen mitä tulee ratsastukseen. (Lähes) aina olisin voinut tehdä paremmin tai nätimmin, kuunnella hevosta enemmän ja verrata itseäni enemmän itseeni kuin muihin. Jos vedin ohjasta liikaa, mietin sitä parhaimmillaan koko illan, ja jos olen vetämättä ja alan matkustelemaan, olen huono ratsastaja koska annoin hevosen löntystellä ympäriinsä. Löntystelyhän tietysti johtuu siitä, että en osaa istua satulassa jonka takia hevosella on epämukava olo eikä se halua liikkua, kaiken pitää olla aina kivaa ja hauskaa ja pitäisi hypellä sateenkaarilla vaaleanpunaisten yksisarvisten kanssa satumaassa.
Tosin olen hyvää vauhtia vieroittumassa tästä ajattelumaailmasta ja olen hyväksymässä sitä, että aina ei voi olla kivaa ja hauskaa ja että aina ei vaan voi onnistua. Ei edes joka kerta. Vaikka tahtoisi.
Viides satunnainen asia,
sain pari kuukautta sitten ajokortin! Olen nyt huristellut jo vaikka missä, ja alkujännitys yksin ajamiseen alkaa pikkuhiljaa murentua. Pimeällä ajaminen on iso nounou, vaikka joudunkin joka viikko ajamaan tallille pimeitä ja kiemuraisia teitä pitkin. Olen aivan varma että hirvi tai pupu hyppää metsästä eteeni joka ikinen kerta kun vauhtia on pimeällä ja kiemuraisella tiellä yli neljänkympin. Luultavasti minä ja pieni punainen bemarini olemme keränneet suuren jäsenmäärän tallitien "pienenpunaisenbemarinjasenkuskinvihaajat"-kerhoon...
Kuudentena satunnaisten asioiden listallani on
ärsyttävän ylijouluinen tunnelma pääni sisällä. Joulun odotus ja jouluisuus menee jo yli, se häiritsee itseänikin! Kestäisin 24/7 päässä soivat joululaulut, mutta näin hämäävä jouluolo saa pääni oikeasti pyörälle. Saatan sohvalla
Viime jouluna taisin laittaa joulukoristeet huoneestani kesälomalle juhannuksen paikkeilla? Jaksoin tosin odottaa joulukuuhun asti ennenkuin laitoin ne.
Seitsemäs satunnainen asia itsestäni on itsellenikin aivan uusi asia.
FC Bayern München. Tähän jalkapallojoukkueeseen olen iskän kautta "kasvanut" ja passiivisesti kannattanut koko ikäni. En ole kuitenkaan ikinä ollut oikeasti kiinnostunut jalkapallosta, en ole koskaan harrastanut sitä tai fanittanut mitään joukkuetta. Vasta tämän kauden olen ihan oikeasti itse aktiivisesti istunut katsomassa ottelut. Ja joo, olen ihan koukussa. Kun joukkue ja samalla sen persoonat, pelityyli ja henki on käynyt tutummaksi, olen huomannut kuinka tositosi hauskaa on oikeasti fanittaa jotakin näin paljon :D
MIA SAN MIA.
Kahdeksas ja samalla viimeinen satunnainen asia jonka aion paljastaa itsestäni, on seuraavanlainen.
Puhetyylini on sekoitus erilaisia murteita, täytesanoja ja sanojen etsimistä. Lisäksi sisäistän hirveän nopeasti keskustelukaverini murteen. Kavereiden mukaan puhun etenkin äitini kanssa turkua, ja tuntemattomammatkin ihmiset ovat ihmetelleet, mistä päin Suomea olen kotoisin. Kun olen käynyt sukulaisilla Turun suunnalla, puhetyyli jää päälle. En tosin omaa murteen aitoa nuottia, mistä olen hiljaa itsekseni hyvin katkera :D Joudun hakemaan sanoja usein, suomen kieli on hankalaa ja sanat on vaikeita. Olen kateellinen sanavalmiille ihmisille, koska itse olen ehkä maailman hitain ihminen mitä puhumiseen ja vuorosanojen keksimiseen tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti