Päätöksiä

Tumpelo-Anna puhuu taas asiaa. Taas. Kuunnelkaa sitä, oppikaa, kyseenalaistakaa ja ihmetelkää.

Anna sai aikaan sen, että avasin ihan viattomasti sanaisen arkkuni kommenttilootaan ja oho, nyt olen piiitkän tauon jälkeen taas ölisemässä Palikkaratsastajan puolella. Millan elämässä on tapahtunut niin paljon sitten, hups, toukokuun...... että on kirjoittelut jääneet vähemmälle.

Anna puhui kirjoituksessaan mm. vaatimisesta. Jos jotain vaatii, se täytyy Vaatia Loppuun Asti. Esimerkki Eetulla ratsastamisesta: Eetua väsyttää hirveästi, ratsastajakin on jäänyt kauhean hitaaksi ja laidunkaverit huutelevat hävyttömyyksiä. Tässä vaiheessa ratsastaja rentouttaa polven, joka on päässyt kiristymään, mutta eihän Eetu sitä huomaa kun keskittymisen taso on romahtanut pilvenpiirtäjän verran maan alle. Tässä vaiheessa ratsastaja voisi a) ahdistua siitä, että nyt on varmasti joku vialla kun ei poni syöksähtänytkään korvat hörössä eteenpäin, korjaanpa vielä vaikka korvaa ulospäin, tai b) selittää hevoselle että äskeinen polvenrentoutus ei ollut pelkästään ratsastajan omaa väliaikajumppaa vaan toivomus siitä, että liikkeen suoritustempo kasvaisi, tönäisemällä pohkeella tai tarvittaessa jopa näpäyttää hiukan raipalla jotta herra saataisiin kuuntelulle.

Tärkein päätös, minkä olen viime aikoina tehnyt, ja josta myös Annalle kommentoin, on se, että pohkeilla ja ohjalla annetut avut menevät aina ja poikkeuksetta istunnalla annettujen merkkien ohi. Lähtökohtaisesti siis pyydän hevosta eteen- tai taaksepäin muuttamalla kehoni tapaa ottaa liikettä vastaan, mutta pohje ja ohja ovat ne, joita totellaan vaikka istunta vahingossa vastustaisikin hiukan liikettä. Esimerkki Eetulla ratsastamisesta: lähden kääntämään hevosta keskiympyrälle (ensimmäinen virhe jo, en saisi kääntää vaan käännös täytyisi tehdä yhdessä hevosen kanssa) mutta Eetu jatkaakin pitkää sivua lapa edellä koska olen (vaihteeksi) syöksynyt kaarteessa hevosen edelle. Ratsastajana voisin a) ahdistua ja korjata painautumalla vuorotellen sisä- ja ulkojalustimelle koska kokeilen kumpi sattuisi tänään toimimaan, ai niin, pääni on vinossa josko siinä löytyisi vastaus, ja vasen kylkeni on muuten taas pidempi kuin oikea ja mitenköhän sitä korjaisin, TAI b) kertoa hevoselle että lähdetäänkin tuonne sisälle antamalla merkin ulkopohkeella ja mahdollisesti jopa kertoa sisäohjalla minne olinkaan alunperin ollut menossa.

Koska olen juhannukseni käyttänyt biologian yo-kirjoituksiin valmistautuen, tiivistän asiani näin:
istunta = a = resessiivinen eli väistyvä ominaisuus ja
pohje, ohja = A = dominoiva ominaisuus.
Nämä nyt ei periaatteessa olleet rinnastettavissa mutta leikinpä opiskelevani tässä ennen Poliisiopistoa.

Ää ja tässä nopeasti ennen kuin Poliisiopisto: olemme koulutunneilla päässeet jo siihen pisteeseen että etsiskelen keskivartalon korsettia ja oikeanlaista lihastonusta. Navasta alaspäin rentous on siis luokkaa "amputaatio" ja pää lepää rentojen hartioiden varassa käsien joustaessa hienosti kuin öälädök kesäheinä, mutta syvät lihakset tekevät töitä. Tämä on muuten hirveän vaikeaa, jännitystä ei periaatteessa saisi ajatella LIHASJÄNNITYKSENÄ ÄRRÄRRÄR vaan selkärangan reiluna tukena. Kuin puhaltaisit ilmaa ohuen pillin läpi. Ja rentouta navasta alaspäin ja kainaloista ylöspäin. Helppoa. Not. Hyvää juhannusta!